Helmi on nyt kymmenen viikon ja kahden päivän ikäinen. Varasin tänään ajan ensimmäiseen rokotukseen. Helmi saa ns. nelosrokotuksen, mikä tepsii penikkataudin, tarttuvan maksatulehduksen ja parvon lisäksi parainfluenssaan (ns. kennelyskä).
Lelut eivät kestä tällä kaksikolla. Eivät edes kestäväksi mainostetut. Tavarat kerätään välillä lelulaatikkoon, mutta kaksikko käy ottamassa ne lootasta ja levittelee ympäriinsä. (7.3.2014)
Helmi on ainakin vielä toistaiseksi ollut kiinnostuneempi leluista kuin esimerkiksi tuolin jaloista. Lapsen kengän tosin olen pelastanut pariin otteeseen teräviltä hampailta, kun pentu on päässyt salaa retkeilemään eteiseen. Eteinen olisi tarkoitus pitää vielä jonkin aikaa pentuvapaana vyöhykkeenä - lukuun ottamatta ulos lähtöä. (7.3.2014)
Hei Riikka,
VastaaPoistaPunnitsin tänään Hugon ja hän painaa vähän alle 2,9 kg joten samoilla painoilla mennään. Kiva kun on joku mihin verrata. Hugo syö tosi hyvin, vatsa on ollut ok ja on kasvanut hyvin. Ulos pyytää aina kakalle ja pissat vain tekee lehdelle kun ei heti keritä viedä ulos. Lähetän kuvia pian. Hugokin madotettiin tänään ja rokotus on ensi viikolla. Iltaisin klo 21-21.30 viiraa tosi kovasti ja vauhtia piisaa ja lelut saa kyytiä, sitten tulee väsy äkkiä ja nukkuu koko yön hyvin:) Hugo on valloittanut ihanalla olemuksellaan kaikki tapaamansa ihmiset ja eipä ihme:) Terkkuja äitille ja siskolle.
Hei :)
PoistaEilen juuri katsoin noita "vanhoja" videoita pennuista ja mietin, että mitähän pentusille kuuluu.
Ovat Hugo ja Helmi siis hyvinkin saman painoisia. Hyvä, että vatsukka on ollut kunnossa.
Meillä täällä kerrostalossa hankaluutena on, että ulos pääseminen on varsin hidasta - ainakin näin talviaikaan, kun pukeutumiseenkin menee aikaa. Tämä vähän hidastaa sisäsiistiksi oppimista, mutta pikkuhiljaa.
Erityisesti Winhalla oli myös noita ns. pentu- tai iltahepuleita. Se juoksi ympäri huushollia pää viidentenä jalkana ja ärisi mennessään. Sitä jatkui muistaakseni useampia kuukausia, mutta sitten jossakin kohtaa se jäi pois. Helmi riehuu niin paljon Winhan kanssa, että hepuleihin ei ole enää riittänyt energiaa.
Ihanaa, jos lähetät kuvia. Niitä odotellessa :)
Heipähei,
Poistatäällä tulee Ninon kuulumisia.
Ihmeellistä pentuelämää on vietetty nyt kolme viikkoa, ja ykskaks yllättäen meidän ummikkoperheestä on tullut koiraperhe. Nino on kotioloissa leikkisä. Lempileluja ovat parit lapsilta pieneksi jääneet villasukat (että omat villasukat pysyisivät rauhassa...), pallot ja isohko peppi-nukke, jota Nino raahaa edestakaisin milloin nenästä milloin jalasta kiskoen.
Nino pitkää ulkoilemisesta. Takapihalla se on tutkinut jo jokaisen kolon ja villiintyy välillä pallon kanssa aikamoisiin juoksuryntäilyihin. Kakat tulevat aika hyvin ulkoilemisten yhteydessä, mutta vahinkojakin sattuu.
Ehkä tylsintä Ninon (ja meidän muiden) elämässä on se, että yksin pitää välillä olla. Ihan kauhean pitkiä aikoja ei yksinoloa ole ollut, mutta silti on sydäntäsärkevää jättää pikkuinen. Etenkin, kun toisellakin selvästi paha mieli. Sitä myötä Nino on ehkä myös hieman arka. Nyt on sitten harjoiteltu viikon verran tiukasti sitä, että maailmassa on muitakin ihmisiä (ja koiria) kuin meidän perhe. Lapset koira ottaa hyvin vastaan, aikuiset ehkä hiukan ensin tuumailtuaan. Toiset koirat vähän koon mukaan. Ystävillä on 7 kk vanha koira, joka on Ninon vinkkelistä HURJAN KAMALAN ISO koira, ja lähempää tuttavuutta Nino ei siksi halua tehdä tämän metrisen koiran kanssa. Mäyräkoirarouvia se taas ystävillä pyysi hartaasti leikkiin mukaan, mutta meinasi rouvilla vissiin jo ikä painaa. Silloin tuli kyllä mietittyä, että jossain sielunsopukoissa Nino muistaa, millaisia yhteiset leikit sisarusten kanssa olivat.
Paljon täällä on rakkautta ilmassa puolin ja toisin. Ja tietty paljon uusien asioiden opettelua. Autoilu sujuu tässä vaiheessa jo aika mukavasti, mikä on hyvä, koska mummolaan on pitkä matka.
Paljon terveisiä Winha-mammalle, siskolikalle ja Hugolle pohjoiseen ja tietty myös Turkuun ja Tuusulaan.
T. Nino Winhanpoika laumoineen
PS. Iltariehu on selkeästi sukuominaisuus. Haukkumista Nino harrastaa aika vähän. Eniten silloin, kun pyytää leikkiin.
Hei,
Poistakovin kuulostaa samalta kuin täällä Tuusulassa Tituksen kanssa. Iltariehut ovat meilläkin hurjat ja silloin pureminen ongelmana, nuorimmalle lapsistamme tuli jo pieni haava farkkujen läpi!... Onkos kenelläkään vinkkejä, miten hepulien tullessa olisi viisasta toimia, jotta pureminen pysyisi järkevissä rajoissa?
Mieltymys villasukkiin ja muihin villavaatteisiin on meilläkin kova. Isän lammaskarvaiset tohvelit on pitänyt laittaa kaappiin odottamaan koiran kasvua.
Titus on suloinen, kuin suoraan lelukaupasta. Lenkeillä ihailijoita riittää. Pienet lapset äkkinäisine liikkeineen pelottavat Titusta, isompiin ja aikuisiin suhtautuu avoimesti. Naapurin "vanharouva" Jackrusselinterrrierille Titus on vähän liian innokas, uudelle tulokkaalle piti pikkuisen rähähtää. Liekö osin vaikuttanut, että Titus on aika arka muiden koirien suhteen. Eipä noita tosin vielä oikein voi tavatakaan, kun rokotuksia vielä odotellaan.
Tämän blogikirjoituksen kuvissa Helmi on aivan Tituksen näköinen. Selvää sukua, lapset eivät ole vaihtuneet laitoksella...
Samoin terveisiä mammalle ja Helmi-siskolle kuin myös muille sisaruksille ympäri maan.
t. Titus Winhanpojan laumalaiset
Kiva kuulla myös Ninon ja Tituksen kuulumisia. Terkut menivät perille rapsutusten muodossa :)
PoistaHienosti ovat pentunne päässeet tutustumaan uusiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Itse toivoisin, että meillä olisi Helmin sosiaalistamiseen enemmän aikaa juuri tässä vaiheessa, mutta ei oppiminen onneksi pääty pentuikään :) Kennelliiton sivuilla on ihan hyvä artikkeli sosiaalistamisesta, olettekohan jo lukaisseet: http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/fi/koira-kotona/pennun-sosiaalistaminen. Ihan hyvä muistutus itselleni, että "Vaikka varsinainen sosiaalistamiskausi päättyykin hiljalleen noin kolmen kuukauden iässä, opittua kannattaa ylläpitää ainakin siihen asti, että pentu on vuoden ikäinen."
Pentuhepulit ovat aika hauskaa seurattavaa, jolloin ihmiset herkästi antavat pennulle ylimääräistä huomiota. Se kuitenkin saattaa lisätä pennun intoa (myös pureskeluintoa) entisestään. Jotkut antavat pennun riehua itsensä väsyksiin, pysyvät poissa jaloista, jos mahdollista. Toiset taas yrittävät keksiä jotain muuta aktiviteettia nilkkojen pureskelun tilalle, heittelevät vaikka palloa, jolloin ihmisten jahtaaminen saattaa unohtua. Valitettavasti tämän(kään) hoitamiseksi ei taida olla yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Ihan mielelläni kuulisin, jos keksitte jonkin patenttiratkaisun asiaan :)