Titus 23.2.2013
Nyt siis kaikki neljä pentua ovat uusissa perheissään. Helmi-tyttö jää synnyinkotiinsa Winhan seuraksi. On aika purkaa "kennel" ja aloittaa arjen harjoittelu nykyisellä kokoonpanolla. Helmille muutos ei ole suuren suuri. Ikäisensä leikkitoverit ovat kaikonneet tahoilleen, mutta ihmislauma on entinen. Ja tietenkin tuttu ja turvallinen Winha, jolla onneksi riittää energiaa vilkkaan pennun kanssa liehumiseen.
On ollut hauska seurata pentujen kasvua pienistä hylkeistä vauhdikkaiksi karvapalleroiksi. Jokainen pentu on ollut omalla tavallaan ainutlaatuinen. Yllättävän haikeaa on niistä luopuminen ollut, mutta toisaalta - pentujen hoidosta vapautunut energia saadaan nyt suunnattua toisaalle, muun muassa Helmin kouluttamiseen. Mitäpä ensikertalaisena kasvattajana voisi tästä urakasta sanoa: raskasta mutta hyvin antoisaa.
Hei
VastaaPoistaTituksen automatka sujui hienosti ilman sen suurempia kommelluksia. Kotonakin on mennyt hyvin. Titus on hienosti osannut pissata ja kakatakkin sanomalehdille, joita lojuu vähän siellä sun täällä. Syöminen ja juominen ei tosin ole juurikaan maittanut. Pentu nukkui jotakuinkin koko päivän välillä heräillen. Se ei ole juurikaan haukkunut tai ulissut, eikä osoittanut sen kummempia koti-ikävän merkkejä. Ihan hyvin on viihtynyt, ainakin toivottavasti.
Mukava kuulla, että pentu pärjää noin hienosti :) Titus ei näemmä tee poikkeusta muihin pentuihin nähden, mitä tulee syömiseen ja juomiseen. Kyllä ruoka ja vesi alkaa maistumaan ennen pitkää, kunhan uusi koti ja ihmiset tulevat tutuksi. Huomasin muuten juuri, että unohdin antaa mukaan tunnistussirun viivakooditarrat. Sellaisen voi liimata vaikka rokotus- ja terveyskorttiin ja lemmikieläinpassiin. Laitan tulemaan postin mukana.
PoistaTerveisiä ja tsemppiä Tituksen kotiutumiseen täältä Ninon kotoa. Meillä poika on ollut nyt reilun viikon, ja syömisen ja juomisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Ajattelen, että muutos näkyi nimenomaan tuolla syömäpuolella. Yöt menivät ihan hyvin ja samoin meidän uusien ihmisten kanssa oleminen. Pikkuhiljaa on ruoka maistunut paremmin, mutta kolme ateriaa ja joinakin päivinä pala rustoluuta on ollut se, mitä on alas mennyt.
VastaaPoistaMuuten poika kyllä touhuaa. Ulkoilu on erittäin mieluista, ja tänään olemme olleet jo varsin pitkiä aikoja ulkona. Nino juoksi innoissaan tyhjähkön pallon perässä ja haistelee kaikkea ja kuljettelee maassa olevia lehtiä (taitaa niitä kyllä syödäkin).
Yksinoloa olemme harjoitelleet, ja se koiraa ehkä vähän stressaakin niin, että illalla on ollut vaikea rauhoittua. Sen on meidän pienemmät lapset ja etenkin poikamme on saanut kyllä tuta, kun koira riehuu. Taitaa olla vanhoja muistoja siitä, miten on peuhattu Tituksen ja Hugon kanssa. :)