Siankorva

Winhan ulkoilut ovat olleet suhteellisen lyhytkestoisia. Yleensä pentu on kannettu ulkoilutien varteen ja sitten on vähän käveleksitty, etupäässä takaisin kotiin päin. Se ei ole ollut kovin innoissaan esimerkiksi lumesta, mutta nyt lumi on ulkoiluteiltä osittain sulanut. Winhan kanssa päästiin jo kävelemään pikku lenkki, jonka varrella sai ihmetellä solisevaa puroa ja haistella metsän tuoksuja. Winha oli lenkin jälkeen reippaalla mielellä. Ja kurainen. Se on kuitenkin pikkujuttu maailman ihmeiden rinnalla.

Winha sai lauantaina yllätyksen - siankorvan. Sitä se kanniskeli kuin universumin suurinta aarretta. Kaupan myyjä varoitti, että aluksi korvaa ei kannata antaa pitkäksi aikaa, jotta maha ei menisi sekaisin. Tänään tulikin vähän tavallista vauhdikkaampi kakka. Johtuneeko siankorvasta vai uudesta koiranruuasta. Siankorvan jäkertämisessä pidetään nyt kuitenkin pieni tauko.

Yliopiston apteekin asiakaslehdessä (1.2012) oli mielenkiintoinen artikkeli: "Huolenpitoa hauvalle ja mirrille". Haastateltu eläinlääkäri kertoo, että luu on hyvä kalsiumin lähde. Tottumattomalle syöjälle luu kuitenkin aiheuttaa alussa ripulia. Winhalle kaupan pakastealtaasta hankitut luut jäävät siis toistaiseksi pakastimeen odottamaan, että Winha on hieman isompi. Paha ripuli voi olla pennulle vakava tila. Toisekseen - luiden kaluaminen voi olla hyvä aloittaa sellaisena ajankohtana, että ulos päästään sillä sekunnilla kun tarve tulee. Samaisessa lehtiartikkelissa kerrotaan, että "pennun tulee antaa ulkona syödä multaa, juoda lätäköistä ja popsia jäniksenpapanoita kuin vitamiinipillereitä". Tämä takaa koiralle tarpeellisen bakteerikannan. Liekö liiallisuuksiin menevällä hygienialla osuutta siihen, että myös koirilla ovat allergiat yleistyneet?

 Siasta on jäljellä enää korva, nam... ;)

"Söpölle pehmolelulle" matokuuri

Winha herättää ulkoillessaan huomiota valkoisella, pörröisellä ja pentumaisella olemuksellaan. Lapset ovat poikkeuksetta ihastuneita ja silittelevät Winhaa mielellään. Aikuisten kommentteja:

"Onpa söpö"
"Näyttää pehmolelulta" (kommentoijalla oli hihnassa valtavan kokoinen koirankorsto)
"Onpas pelottavan näköinen" (lienee ollut sarkasmia;)

Koirat ovat Winhaa toistaiseksi pelottaneet. Toissapäivänä tuli vastaan viiden kuukauden ikäinen ja herkän oloinen phalene-pentu. Winha osoitti ensi kertaa halukkuutta leikkiä vastaantulevan koiran kanssa ja heilutti häntäänsä - haukahtikin innostuneesti. Koska Winha ei ole vielä saanut rokotuksiaan, joudutaan vielä hillitsemään lähempiä tutustumisia naapuruston haukkujen kanssa.

Eilen Winha sai painoonsa sopivasti puolikkaan matojen häätötabletin. Alun perin piti hommata tahnamaista lääkettä, jonka saisi truutattua kitalakeen. Tabletti vaikutti kuitenkin helpolta vaihtoehdolta ja olisi ollutkin, jos maku olisi Winhaa miellyttänyt. Winha otti tabletinpuolikkaan kyllä suuhunsa, mutta söi siitä alkuhämmennyksessä osan. Pentu työnsi tabletinlopun itsepintaisesti kielellään lattialle, eikä mitkään maanittelut auttaneet. Lopulta työnsin yhtä itsepintaisesti tabletinlopun suuhun niin  monta kertaa, että liukenihan se sitten  lopulta. Viimeisetkin murenat lienevät päätyneet mahaan herkkunapposen saattelemana. Tulipahan testattua tabletti - seuraavalla kerralla tahnaa, kiitos. Reilun viikon kuluttua voidaan sitten mennä rokotukseen, kun mahdolliset matoset on häädetty.

Seis hammastelulle

Eteisen puulipaston reuna näyttää surulliselta. Winha on öiseen aikaan käynyt purkamassa siihen tarmoaan. Hankimme kaupasta sumutetta, jolla pitäisi saada koirat ja kissat jättämään rauhaan paikat, joita niiden halutaan välttävän. Siitä on ollut hyötyä hetken, mutta vaikutus ei suinkaan kestä kahta tai kolmea viikkoa, kuten Best friend Stop! -pullon kyljessä luvataan. 

Pesty yksi koira

Winha kävi tänään iltalenkin jälkeen suihkussa. Toimenpide ei ollut sille selvästikään mieleen. Huomion herpaantuessa puolimärkä koira vilisti karkuun. Lopulta Winha kuitenkin alistui kohtaloonsa. Mitäpä tyttö ei kauneuden eteen kärsisi :) Ensin pestiin koirien shampoolla ja huuhtomisen jälkeen laitettiin hoitoaine, jonka olisi pitänyt antaa vaikuttaa viisi minuuttia. Arveltiin yksissä tuumin, että vajaa minuutti saa tällä kertaa riittää. Ensi kerralla ainetta saadaan ehkä pidettyä jo kaksi minuuttia. Huuhtomisen jälkeen pyyhekuivaus ja föönaus hiustenkuivaimella. Nyt Winha on puhdas, hyväntuoksuinen, pörheä - ja unten mailla.

Shampoota, huuhtelu, hoitoaine, huuhtelu, pyyhekuivaus,  föönaus ja harjaus. Siinäpä coton-tytön kauneudenhoitosetti. Kynnetkin pitäisi leikata, mutta se jätetään toiseen kertaan.

 Koska tämä loppuuuuu....

Vähän karvat vielä hapsottaa, mutta saa kelvata!

Harvinaiset kuvat: Winha paikallaan ja hereillä

Winhasta on saanut otettua katselukelpoisia kuvia etupäässä silloin, kun se nukkuu. Se on niin vikkelä, että ehtii livahtamaan kameran etsimestä ennen napin painallusta. Kuvissa näkyy usein valkoinen epätarkka hahmo, joka voisi olla vaikka jääkarhu, tai hännäntupsu. 

Suomenkielentaito on pennulla vielä melko vähäinen. Sana "paikka" ei ainakaan vielä kuulu sanavarastoon. Lisäksi kamera näyttää Winhasta vastustamattoman kiinnostavalta laitteelta. Sitä pitäisi päästä maistelemaan tai vähintäänkin haistelemaan. Kuvanotto on siis vähintäänkin haasteellista.

Pitäisiköhän hankkia sellainen luontokuvaajan itsestäänkasautuva tunnelikoju, jossa voisin lymytä kuvia ottamassa märältä koirannenältä rauhassa. Voi tosin olla, että koju herättäisi suurempaa mielenkiintoa kuin kamera konsanaan.

Juoksuleikeissä Winhalla on suuri etu: pienuus. Se mahtuu näppärästi sohvan alle ja pujottelee ketterästi pöydän ja tuolien jalkojen välistä. Pienet tilat eivät Winhaa ahdista vähääkään. Toivottavasti se ei isompana jää jumiin paikkoihin, joissa se on tottunut lymyämään ihan pienenä.

Lenkillä tikkitakissa

Winha on tänne saakka käynyt ulkoilemassa pihapiirissä. Kauemmas ei pentu ole halunnut, koska äänet ulkona ovat edelleen outoja ja vastaantulevat koirat isoja. Kylmä tuuli ei myöskään ole Winhan mieleen. Silloin se haluaa hyvin nopeasti syliin ja pääseekin, koska pentua ei suinkaan ole tarkoitus palelluttaa. Sellaisiin asioihin, jotka Winhaa pelottavat, yritetään suhtautua kuin ne olisivat aivan tavallisia ja arkipäiväisiä asioita, kuten ne ovatkin. Vastaantuleviin koiriin ja ihmisiin, autojen ääniin, tuulen ulvontaan ym. on pakko tottua ennen pitkää.

Yleensä Winha tekee tarpeensa, nuuskuttaa vähän koirien tassujen jälkiä ja suuntaa sitten kodin ulko-ovelle. Tänään aloitettiin tämän suppean ulkoilualueen laajentaminen ja käveltiin parin kilometrin lenkki. Koska tuuli oli kylmä, halusi se pian syliin ja kulkikin suurimman osan matkasta takin sisällä, vain pää ja tassut näkyivät. Winha kuuli ja näki nyt aivan erilaisia ääniä, joihin on tottunut. Kotona tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa arkuudesta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Eiköhän Winha siis pikkuhiljaa rohkaistu kodin ulkopuolellakin, kun vain jaksetaan ahkerasti ulkoilla ja käydä eri paikoissa.

Winha täyttää 12 viikkoa 1.4. Varasin Winhalle ajan Pieneläinsairaalaan rokotusta varten, koska pentujen rokotusohjelma alkaa 12 viikon iässä. Viikkoa tai puoltatoista ennen toimenpidettä pitää tehdä mahdollisten matojen häätö. Apteekista saa tätä varten  tabletteja tai tahnaa. Tahnan voi laittaa suoraan suuhun, ja se on kuulemma nirsolle koiralle tablettia parempi. Ajanvarausnumeroon vastannut henkilö kertoi lisäksi, että rokotus tepsii paremmin, kun loisia ei ole.

Kauniisti kannoilla

Tärkeä osa ulkoilua on se, että Winha saa rauhassa tehdä tarpeensa ja nuuskuttaa ympäristöä. Luminen maa ja oudot äänet ovat vielä hieman pelottavia. Ulkona käydessä on kuitenkin jo pieni hetki kerrallaan harjoiteltu kauniisti kävelyä hihnassa.

Winha on harjoitellut yksin olemista siinä tilassa, missä sen on tarkoitus olla sitten kun muu väki on pois kotoa. Tämä järjestely on välttämätön niin kauan kun Winhalla on pentumaista intoa jyrsiä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Eteistä ja kylpyhuonetta on pyritty tekemään tavanomaiseksi osaksi muuta kotia. Välillä Winhan kanssa on leikitty siellä ja välillä viety leikkimään itsekseen. Toisinaan eteisen ovi on laitettu kiinni, mikä vastaa sitä tilannetta, että kukaan muu ei oikeasti ole kotona. Saa nähdä, kuinka meidän käy.

Hyvin valvotun yön jälkeen on pakko ottaa hetki rennosti (6.3.2012)

Mitähän seuraavaksi tekisi?

Winha ottaa torkut vaihteeksi eteisessä.

Uusi oravalelu saa kyytiä (7.3.2012)

Vinkuva tuhatjalkainen on muistettava laittaa yöksi piiloon.

Vaihtoiko joku pentumme?

Winha tuli uuteen kotiinsa viikko sitten. Nyt hieman varovaisesta ja rauhallisen oloisesta pennusta on tullut pureva rasavilli. Ero on niin huomattava, että ihan kuin kyseessä olisi kokonaan eri pentu. Winha mitä ilmeisimmin uskaltaa jo olla oma itsensä. Me ihmiset olemme nyt Winhan oma lauma ja sen ei enää tarvitse jännittää uudessa kodissaan.

Winhalla näyttää olevan kevyt aamuvilli ja maksimaalinen iltavilli. Pentu juoksee ympäri kotia uskomatonta vauhtia hippulat vinkuen. Se tarttuu hampaillaan kaikkeen liikkuvaan, ja myös moniin asioihin, jotka eivät liiku. Pentu leikkii, se ei käyttäydy huonosti. Housunpuntissa, sukassa, hihassa, nilkassa tai kädessä roikkuvan koiran huomiotta jättäminen ei onnistu. Sille on yritetty murahtaa ja vingahtaa, ei vaikutusta. Toimiva keino näyttäisi olevan se, että viedään pentu omalle paikalleen ja jätetään huomiotta. Tämän voi joutua tekemään monta kertaa. Pennulle on annettu  oma purulelu, mihin se saa luvallisesti purkaa terävää energiaansa. Kun pentu on rauhoittunut, niin sitten sille annetaan huomiota ja silitellään.

Aamu- ja iltavillin välillä on runsaasti lepäilyä ja muuta oleilua. Silloin jalkojen juuressa tai omassa pedissään mötköttää maailman suloisin pieni karvapallo. Nyt tarvitaan vain kärsivällistä ohjausta, jotta pentu oppisi ymmärtämään, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Minäkö muka terävähampainen rasavilli? Never.

Kakkaa matolla

Aamulla herättyämme tyttären huoneen matolta löytyi kakka. Syypään on pakko olla Winha, koska me muut olemme oppineet sisäsiisteiksi jo jokin aika sitten. Makuuhuoneiden ovia on pyritty pitämään kiinni päiväsaikaan. Lapsilta lattialle jääneet tavarat eivät näin pääse aiheuttamaan vaaraa. Toisekseen, koiran pureskelema Beyblade ei saattaisi enää pyöriä kuten sen pitäisi. Arvelin, että Winha ei yöaikaan olisi innostunut seikkailemaan pitkin kotia. No, väärässä olin. Ovet on siis paras sulkea toistaiseksi myös yöksi.

Tänään oli siivouspäivä. Winha kävi rohkeasti katsomassa, mikä otus hurisee (Dyson on varmaan meluisin imuri ikinä). Winha kuitenkin lopulta päätti, että imuroinnin ajan on varminta olla sohvan alla. Pesin myös lattiat, jotta saisin pissan hajut pois vääristä paikoista. Pentukoira kun hakeutuu mielellään tarpeilleen paikkoihin, joissa on jo käynyt. Tästä syystä en myöskään ole jatkuvasti ollut vaihtamassa pissaista sanomalehteä puhtaaseen. Jospa käymälä löytyisi paremmin, jos siinä on valmiiksi vähän lopputuotetta. Winhalla on kotona neljä käymälää, jotta niitä varmimmin tulisi myös käytettyä. Pienen pennun virtsanpidätyskyky ei ole vielä kummoinen, joten matka pissapaikalle ei saa olla liian pitkä.

Ulkona on pyritty käymään sekä nukkumisen että syömisen jälkeen. Winha on kannettu ulkona hieman kauemmas, jotta se tottuisi siihen, ettei tarpeita tehdä ulko-ovelle. Ja kakat tietenkin kuuluu joka tapauksessa kerätä pois.

Jotkut ovat sitä mieltä, että koiralle pitää tarjota ruoka säännöllisin väliajoin eikä mitään ruoka-aikojen välillä. Toiset taas tuntuvat luottavan siihen, että koira syö vain tarpeeseensa, vaikka ruokaa olisi aina saatavilla. Winhalla on tällä hetkellä tarve ruokailla kolmesti päivässä, eikä se halua syöpötellä tai ottaa maistiaisia ruoka-aikojen välillä, vaikka kuivaruokaa on tarjolla muulloinkin. Winha on syönyt kasvattajalta mukaan saatua starter-kuivaruokaa. Kun Winha on osoittanut kiinnostusta ruokaan, on kuivamuonan päälle laitettu muutama pikkulusikallinen junior-märkäruokaa.  Hieman myöhemmin ruoka-ajat vakiintunevat elämänrytminkin mukaan, mutta nyt, kun Winha on vielä vauva, Winha saa syödä silloin kun haluaa. Jäljellä olevan starter-ruuan sekoitin mini junior -ruokaan, jotta ruokavalion muutos ei aiheuttaisi ongelmia. Ehkä tällaista siirtymävaihetta "vauvaruuasta" juniori-ruokaan ei edes tarvittaisi, mutta tehdään näin ihan varmuuden vuoksi.