tiistai 15. huhtikuuta 2014

Rokotukset kunnossa vuodeksi eteenpäin

Helmi sai tänään tehosterokotteen sekä rabiesrokotuksen. Viikon kahden jälkeen rokote on antanut riittävän suojan ja voidaan sitten tutustua vapaasti vieraisiin koiriin - käydä vaikka koirapuistossa, jos siltä tuntuu.

Winha sai kennelyskärokotteen, joka yllättäin truutattiin ruiskulla sieraimeen.

Molemmille tehtiin perusterveystarkastus ja lämmön mittaus - kaikki kunnossa.

Helmi painoi tasan neljä kiloa. Kuukausi sitten eläinlääkäriasemalla mitatessa paino oli 3,2 kiloa. Winhan paino oli 6,2 kiloa. Ennen tiineyttä Winha painoi selkeästi alle kuusi kiloa. Syy painonnousulle on selvä. Winha ja pentu jostakin kumman syystä vaihtelevat ruokakuppejaan, jos ei joku ole vieressä vahtimassa koko aikaa. Pennulle tarjotaan kasvavalle pennulle tarpeellisia runsaasti energiaa sisältäviä juniorinappuloita ja Winhalle aikuiselle koiralle tarkoitettuja. Painoa päivitellessäni eläinlääkäriopiskelija paineli hieman Winhan kylkiä ja totesi, että Winha voisi jättää juniorinappulat syömättä. Yritetäänpä olla jatkossa entistä tarkempia siitä, että kumpikin syö omia nappuloitaan.

Helmi oli eilen päässyt kaivamaan roskiksesta lihapaketin kosteudenpoistajan. Vaikka paperi - vai mitä vaahtomuovia se sitten onkaan - oli saatu pennulta pian pois, oli ilmeisesti jokunen pala päätynyt vatsaan asti. Helmi oksensi illalla useaan kertaan ja oli selvästi huonovointinen. Tila koheni kuitenkin pian, ja vesi ja ruokakin rupesi maistumaan, joten voitiin ottaa rokotus suunnitellun mukaisesti.

Hugo-pennun emäntä kertoili sähköpostitse kuulumisia:
Hugo on pysynyt terveenä ja on reipas ja sosiaalinen niin ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Hugo käy välillä tallilla, eikä ole hevosista moksiskaan. Rohkea pentu !

Hugo painaa nyt neljä kiloa, kuten Helmikin.

Helmi 15.4.2014 (huomenna täydet 16 viikkoa nuori). Kuva: Iina

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kevättä tassuissa

Lauantai oli kaunis keväinen päivä. Ulkoilutiet olivat paikoin varsin kuraisia, joten tassut ja mahanaluset eivät olleet enää valkoiset, kun päästiin kotiin. Siispä koirat suoraan kylpyyn.

Pellolla on mukavasti tilaa juoksennella vaikka pallon perässä. (22.3.2014)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Helmi 11 viikkoa

Näin hienosti osaan istua paikallani, kunnes....

... keksin jotain mielenkiintoisempaa puuhaa. (12.3.2013)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Hugo

 Kuvat: Kiti

Hmm, Hugo on vissiin lainannut joltain hanskan. 


1.3.2014

Äkkiä katsottuna tässä voisi olla vaikka sveitsiläinen vuoristokoira :)

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Matotahnaa rokotusta odotellessa

Helmi painaa jotain 2,6 kiloa, joten sai viiden cm:n soiron Canex-tahnaa. Pentua ei olekaan tullut punnittua vähään aikaan, joten en arvannut sen olevan ihan noin painavan (no, kaikki on suhteellista). Punnitukset eivät ole tuntuneet tarpeelliselta, kun Helmi on silmin nähden kasvanut, se syö hyvin ja on kaikin puolin reipas pentu.

Helmi on nyt kymmenen viikon ja kahden päivän ikäinen. Varasin tänään ajan ensimmäiseen rokotukseen. Helmi saa ns. nelosrokotuksen, mikä tepsii penikkataudin, tarttuvan maksatulehduksen ja parvon lisäksi parainfluenssaan (ns. kennelyskä).

 Lelut eivät kestä tällä kaksikolla. Eivät edes kestäväksi mainostetut. Tavarat kerätään välillä lelulaatikkoon, mutta kaksikko käy ottamassa ne lootasta ja levittelee ympäriinsä. (7.3.2014)

Helmi on ainakin vielä toistaiseksi ollut kiinnostuneempi leluista kuin esimerkiksi tuolin jaloista. Lapsen kengän tosin olen pelastanut pariin otteeseen teräviltä hampailta, kun pentu on päässyt salaa retkeilemään eteiseen. Eteinen olisi tarkoitus pitää vielä jonkin aikaa pentuvapaana vyöhykkeenä - lukuun ottamatta ulos lähtöä. (7.3.2014)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Helmi harjoittelee arkea

Helmi oli selvästi lievässä hämmennyksen tilasssa, kun sisarukset lähtivät kukin tahoilleen. Nyt Helmi kuitenkin on tottunut tilanteeseen ja on silminnähden reipastunut.

Olemme yrittäneet hyödyntää meneillään olevan toisen herkkyyskauden (8-12 vkoa) tarjoamalla pennulle mahdollisemman paljon uusia kokemuksia. Huruuttelimme eilen bussilla Itäkeskukseen. Autoissa ja ihmisvilinässä riitti ihmeteltävää. Kävimme eläintarvikeliikkeessä sovittelemassa valjaita. Sopivia ei löytynyt, mutta pärjäämme jonkin aikaa Winhan pentuvaljailla. Kunhan pentu on vähän isompi, löytyy varmasti vähän tukevammat valjaat.

Ilmat ovat olleet sikäli suotuisat, että pentu on päässyt ihmettelemään monenlaisia luonnonilmiöitä: lunta ja jäätä, vesi- ja lumisadetta sekä sulaa hiekkamaata ja nurmialuetta. Olemme myös käyneet metsässä nuuskuttelemassa toisenlaisia haisuja. Kaikki tarjolla olevat rapsutukset on otettu vastaan, ja muutamaa tuttua ja turvallista koiraakin on päästy tervehtimään. Sorsiakin on jo käyty katsomassa, mutta ne pysyttelivät kaukana, kun totesivat, ettei meillä ole mitään syötävää mukana. Täytyy seuraavalla kerralla ottaa mukaan jotain pupellettavaa, jotta pentu pääsisi katsomaan niitä lähempää.

Yritämme myös hyödyntää vielä pimeät illat. Koirillahan voi myös olla pimeänpelkoa.

Käytin Winhan ja Helmin parina aamuna yhtä aikaa ulkona vain todetakseni, että alkuun on parempi hoitaa ulkoilut erikseen. Winha hössöttää ja vahtii pentua siinä määrin, että pentu hermostuu. Eräs naapuruston koiraihminen osuvasti sanoi, että kyllähän sitä nyt hössöttää, jos emäntä on hukannut jo neljä pentua. Winhasta on myös paljon hyötyä pennun opastuksessa. Esimerkiksi kylvyn ja föönauksen aikana Winhan läsnäolo selvästi rauhoitti pentua. Ja mikä parasta, Winha viimeisteli korvien puhdistuksen :)

Winhasta ja Helmistä on mukavasti seuraa toisilleen. (2.3.2014)

Helmi yhdeksän viikkoa ja neljä päivää. (2.3.2014)

Mullapa on pallo :) (Winha 2.3.2014)


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tituksen muuttopäivä

Tänään komea Titus-pentu muutti uuteen kotiin. Tituksella on oma blogi, jota seuraamme suurella mielenkiinnolla.

Titus 23.2.2013

Nyt siis kaikki neljä pentua ovat uusissa perheissään. Helmi-tyttö jää synnyinkotiinsa Winhan seuraksi. On aika purkaa "kennel" ja aloittaa arjen harjoittelu nykyisellä kokoonpanolla. Helmille muutos ei ole suuren suuri. Ikäisensä leikkitoverit ovat kaikonneet tahoilleen, mutta ihmislauma on entinen. Ja tietenkin tuttu ja turvallinen Winha, jolla onneksi riittää energiaa vilkkaan pennun kanssa liehumiseen. 

On ollut hauska seurata pentujen kasvua pienistä hylkeistä vauhdikkaiksi karvapalleroiksi. Jokainen pentu on ollut omalla tavallaan ainutlaatuinen. Yllättävän haikeaa on niistä luopuminen ollut, mutta toisaalta - pentujen hoidosta vapautunut energia saadaan nyt suunnattua toisaalle, muun muassa Helmin kouluttamiseen. Mitäpä ensikertalaisena kasvattajana voisi tästä urakasta sanoa: raskasta mutta hyvin antoisaa.